Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Aro, aró ja äro
Wikipedia
Katso artikkeli Aro Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

KansainvälinenMuokkaa

LyhenneMuokkaa

aro

  1. araonan kielitunnus (kolmikirjaiminen, ISO 639-2)[1]

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

aro (1)

  1. luonnonvaraisen heinä- ja ruohokasvillisuuden ja joskus myös pensaiden peittämä verrattain kuiva ja puuton kasvillisuusvyöhyke
  2. kostea ranta- tai luonnonniitty (Juslen 1745) [2]

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈɑro/
  • tavutus: a‧ro

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aro arot
genetiivi aron arojen
partitiivi aroa aroja
akkusatiivi aro;
aron
arot
sisäpaikallissijat
inessiivi arossa aroissa
elatiivi arosta aroista
illatiivi aroon aroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi arolla aroilla
ablatiivi arolta aroilta
allatiivi arolle aroille
muut sijamuodot
essiivi arona aroina
translatiivi aroksi aroiksi
abessiivi arotta aroitta
instruktiivi aroin
komitatiivi aroine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

aroaasi, aroeläin, arohumala, arohyyppä, arokana, arokasvi, arokettu, arolammas, arolilja, arovyöhyke, heinäaro, arokosteikko

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • aro Kielitoimiston sanakirjassa
  • aro Tieteen termipankissa

EnglantiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

aro (monikko aros)

  1. (slangia) aromantikko, aromanttinen henkilö

EspanjaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

aro m. (monikko aros)

  1. vanne; rengas
    los aros de cebolla – sipulirenkaat
  2. (koneenosa) rengas

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • aro Real Academia Españolan sanakirjassa

EsperantoMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

aro

  1. joukko

IdoMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

aro

  1. (yksikkö) aari

Suomen romaniMuokkaa

PrepositioMuokkaa

aro

  1. vastaa suomen illatiivia ja inessiiviä (sisällä, sisälle)

ViitteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotoistus-hanke & Unicode Consortium: Locale Data Summary for Finnish (Versio 36) Viitattu 1.5.2020.
  2. Suomen sanojen alkuperä 1992, 83