asunnoton

SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

asunnoton (34-C) (ei vertailuasteita)

  1. sellainen, jolla ei ole asuntoa
    Asunnottomat kulkijat majailivat sillan alla.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈɑsunˌnot̪on/
  • tavutus: a‧sun‧no‧ton

EtymologiaMuokkaa

sanan asunto vartalosta asunno- ja suffiksista -ton

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

asunnoton (34-C)[1]

  1. henkilö, jolla ei ole asuntoa
    Suurkaupungeissa on paljon asunnottomia.

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi asunnoton asunnottomat
genetiivi asunnottoman asunnottomien
(asunnotonten)
partitiivi asunnotonta asunnottomia
akkusatiivi asunnoton;
asunnottoman
asunnottomat
sisäpaikallissijat
inessiivi asunnottomassa asunnottomissa
elatiivi asunnottomasta asunnottomista
illatiivi asunnottomaan asunnottomiin
ulkopaikallissijat
adessiivi asunnottomalla asunnottomilla
ablatiivi asunnottomalta asunnottomilta
allatiivi asunnottomalle asunnottomille
muut sijamuodot
essiivi asunnottomana
(asunnotonna)
asunnottomina
translatiivi asunnottomaksi asunnottomiksi
abessiivi asunnottomatta asunnottomitta
instruktiivi asunnottomin
komitatiivi asunnottomine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 34-C