asunnoton
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
asunnoton (34-C) (ei vertailuasteita)
- sellainen, jolla ei ole asuntoa
- Asunnottomat kulkijat majailivat sillan alla.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑsunˌnot̪on/
- tavutus: a‧sun‧no‧ton
Etymologia muokkaa
sanan asunto vartalosta asunno- ja suffiksista -ton
Käännökset muokkaa
1. sellainen, jolla ei ole asuntoa
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: asunnottomuus
Substantiivi muokkaa
- henkilö, jolla ei ole asuntoa
- Suurkaupungeissa on paljon asunnottomia.
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | asunnoton | asunnottomat |
| genetiivi | asunnottoman | asunnottomien (asunnotonten) |
| partitiivi | asunnotonta | asunnottomia |
| akkusatiivi | asunnoton; asunnottoman |
asunnottomat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | asunnottomassa | asunnottomissa |
| elatiivi | asunnottomasta | asunnottomista |
| illatiivi | asunnottomaan | asunnottomiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | asunnottomalla | asunnottomilla |
| ablatiivi | asunnottomalta | asunnottomilta |
| allatiivi | asunnottomalle | asunnottomille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | asunnottomana (asunnotonna) |
asunnottomina |
| translatiivi | asunnottomaksi | asunnottomiksi |
| abessiivi | asunnottomatta | asunnottomitta |
| instruktiivi | – | asunnottomin |
| komitatiivi | – | asunnottomine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | asunnottoma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
asunnoton- | |
Käännökset muokkaa
1. henkilö, jolla ei ole asuntoa
|
Liittyvät sanat muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 34-C