attribuutti

Suomi

attribuutti (5-C)

määrite, ominaisuus
(kielitiede) substantiivin välitön määre
Lauseessa ”Punainen talo on mäentörmässä”, ’punainen’ on ’talo’-sanan attribuutti.

Suomen kielessä attribuutti sijoittuu ennen pääsanaansa.
(tietotekniikka) SGML- ja XML-kielten elementtiin kuuluva nimetty lisämääre
XHTML 1.0:ssa useimmat elementit tukevat yleisiä TITLE-, STYLE-, ID- ja CLASS-attribuutteja.

IPA: /ˈɑt̪riˌbuːt̪ːi/
Tämän vierassanan kaksoisklusiili ääntyy fonotaktisista syistä yksinäisäänteenä: [atri‑].^{VISK § 8}

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	attribuutti	attribuutit
genetiivi	attribuutin	attribuuttien (attribuuttein)
partitiivi	attribuuttia	attribuutteja
akkusatiivi	attribuutti; attribuutin	attribuutit
sisäpaikallissijat
inessiivi	attribuutissa	attribuuteissa
elatiivi	attribuutista	attribuuteista
illatiivi	attribuuttiin	attribuutteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	attribuutilla	attribuuteilla
ablatiivi	attribuutilta	attribuuteilta
allatiivi	attribuutille	attribuuteille
muut sijamuodot
essiivi	attribuuttina	attribuutteina
translatiivi	attribuutiksi	attribuuteiksi
abessiivi	attribuutitta	attribuuteitta
instruktiivi	–	attribuutein
komitatiivi	–	attribuutteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	attribuuti-
vahva vartalo	attribuutti-
konsonantti- vartalo	-

1. substantiivin välitön määre