SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

aukea (15)

  1. avoin, puuton
    Aukea kohta on aukkohakkauksen seurausta.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈɑu̯keɑˣ/
  • tavutus: au‧ke‧a

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

peltoaukea, suoaukea

SubstantiiviMuokkaa

aukea (15)[1]

  1. aukio
    Kaadetut ja kasketut aukeat jättivät jälkeensä aukioita, joita kutsutaan ahoiksi.
  2. aava, ulappa
    Meren aukealla tuuli pullistaa purjeita.

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aukea aukeat
genetiivi aukean aukeiden
aukeitten
(aukeain)
partitiivi aukeaa
aukeata
aukeita
akkusatiivi aukea;
aukean
aukeat
sisäpaikallissijat
inessiivi aukeassa aukeissa
elatiivi aukeasta aukeista
illatiivi aukeaan aukeisiin
aukeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi aukealla aukeilla
ablatiivi aukealta aukeilta
allatiivi aukealle aukeille
muut sijamuodot
essiivi aukeana aukeina
translatiivi aukeaksi aukeiksi
abessiivi aukeatta aukeitta
instruktiivi aukein
komitatiivi aukeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo aukea-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

VerbiMuokkaa

aukea

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä aueta
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä aueta
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä aueta

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 15