SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

aukio (3)

  1. avoin paikka maastossa; taajamassa torimainen avoin paikka, avokortteli tai vastaava
    Metsäaukio.

EtymologiaMuokkaa

Wolmar Schildtin käyttöön ottama uudissana[1]

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈɑu̯kio/, [ˈɑ̝uk̟io̞]
  • tavutus: au‧ki‧o

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aukio aukiot
genetiivi aukion aukioiden
aukioitten
partitiivi aukiota aukioita
akkusatiivi aukio;
aukion
aukiot
sisäpaikallissijat
inessiivi aukiossa aukioissa
elatiivi aukiosta aukioista
illatiivi aukioon aukioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi aukiolla aukioilla
ablatiivi aukiolta aukioilta
allatiivi aukiolle aukioille
muut sijamuodot
essiivi aukiona aukioina
translatiivi aukioksi aukioiksi
abessiivi aukiotta aukioitta
instruktiivi aukioin
komitatiivi aukioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo aukio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

asema-aukio, aukiokammo, hakkuuaukio, metsäaukio, peltoaukio, puistoaukio, toriaukio

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • aukio Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Heikki Leskinen: Wolmar Schildt "tieteen ja taiteen isä" (toim. Mauno Jokipii). Jyväskylä: Atena, 1993.