Substantiivi

muokkaa

avaaja (10)[1]

  1. väline, jota käytetään jonkin esineen, tölkin tai vastaavan avaamiseen irrottamalla kansi tai korkki

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑʋɑːjɑ/
  • tavutus: a‧vaa‧ja

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi avaaja avaajat
genetiivi avaajan avaajien
(avaajain)
partitiivi avaajaa avaajia
akkusatiivi avaaja;
avaajan
avaajat
sisäpaikallissijat
inessiivi avaajassa avaajissa
elatiivi avaajasta avaajista
illatiivi avaajaan avaajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi avaajalla avaajilla
ablatiivi avaajalta avaajilta
allatiivi avaajalle avaajille
muut sijamuodot
essiivi avaajana avaajina
translatiivi avaajaksi avaajiksi
abessiivi avaajatta avaajitta
instruktiivi avaajin
komitatiivi avaajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo avaaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

verbi avata + johdin -ja

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

korkinavaaja, pullonavaaja, purkinavaaja, päänavaaja, tölkinavaaja

Aiheesta muualla

muokkaa
  • avaaja Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10