avaaja
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- väline, jota käytetään jonkin esineen, tölkin tai vastaavan avaamiseen irrottamalla kansi tai korkki
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑʋɑːjɑ/
- tavutus: a‧vaa‧ja
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | avaaja | avaajat |
genetiivi | avaajan | avaajien (avaajain) |
partitiivi | avaajaa | avaajia |
akkusatiivi | avaaja; avaajan |
avaajat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | avaajassa | avaajissa |
elatiivi | avaajasta | avaajista |
illatiivi | avaajaan | avaajiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | avaajalla | avaajilla |
ablatiivi | avaajalta | avaajilta |
allatiivi | avaajalle | avaajille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | avaajana | avaajina |
translatiivi | avaajaksi | avaajiksi |
abessiivi | avaajatta | avaajitta |
instruktiivi | – | avaajin |
komitatiivi | – | avaajine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | avaaja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaakorkinavaaja, pullonavaaja, purkinavaaja, päänavaaja, tölkinavaaja
Aiheesta muualla
muokkaa- avaaja Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10