Avotakka

Substantiivi

muokkaa

avotakka (9-A)[1]

  1. edestä avoin, suuluukuton savuhormiin liitetty tulisija, jossa poltetaan puuta
    Lämmitettävästä avotakasta voi seurata tulen palamista.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑʋoˌt̪ɑkːɑ/
  • tavutus: a‧vo‧tak‧ka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi avotakka avotakat
genetiivi avotakan avotakkojen
(avotakkain)
partitiivi avotakkaa avotakkoja
akkusatiivi avotakka;
avotakan
avotakat
sisäpaikallissijat
inessiivi avotakassa avotakoissa
elatiivi avotakasta avotakoista
illatiivi avotakkaan avotakkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi avotakalla avotakoilla
ablatiivi avotakalta avotakoilta
allatiivi avotakalle avotakoille
muut sijamuodot
essiivi avotakkana avotakkoina
translatiivi avotakaksi avotakoiksi
abessiivi avotakatta avotakoitta
instruktiivi avotakoin
komitatiivi avotakkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo avotaka-
vahva vartalo avotakka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-A

Luokka;Suomen kielen arkkitehtuurin sanasto