Suomi muokkaa

 
Avotakka

Substantiivi muokkaa

avotakka (9-A)[1]

  1. edestä avoin, suuluukuton savuhormiin liitetty tulisija, jossa poltetaan puuta
    Lämmitettävästä avotakasta voi seurata tulen palamista.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑʋoˌt̪ɑkːɑ/
  • tavutus: a‧vo‧tak‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi avotakka avotakat
genetiivi avotakan avotakkojen
(avotakkain)
partitiivi avotakkaa avotakkoja
akkusatiivi avotakka;
avotakan
avotakat
sisäpaikallissijat
inessiivi avotakassa avotakoissa
elatiivi avotakasta avotakoista
illatiivi avotakkaan avotakkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi avotakalla avotakoilla
ablatiivi avotakalta avotakoilta
allatiivi avotakalle avotakoille
muut sijamuodot
essiivi avotakkana avotakkoina
translatiivi avotakaksi avotakoiksi
abessiivi avotakatta avotakoitta
instruktiivi avotakoin
komitatiivi avotakkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo avotaka-
vahva vartalo avotakka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-A

Luokka;Suomen kielen arkkitehtuurin sanasto