Katso myös: takkâ
Wikipedia
Katso artikkeli Takka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Takka

Substantiivi

muokkaa

takka (9-A)

  1. osittain avonainen tulisija
    Takkaa on käytetty lämmitykseen ja keittopaikkana.
    Monissa takoissa on savukupu.
  2. (vanhentunut) takkavitsalla sidottu kantamus
    Mummo teki niitetyistä heinistä takan ja kantoi sen kotiin lampaille.
  3. (vanhentunut) vipuun sidottu ansasilmukka, joka lauetessa kiristyy ja nostaa saaliseläimen ilmaan
    Takan vipuna on kasvava puu tai puunhaaraan asetettu seiväs.
    Ansoilla (kaula-, jalka-, selkoinansat ja takat) pyydystetään kanalintuja ja jäniksiä, ennen susia, ilveksiä, mäyriä, oravia, kärppiä, näätiä, jopa karhujakin. (Pieni tietosanakirja, 1925-1928)
  4. kirveen hamara
    Sitkaiden puiden halkaisussa otetaan kiila ja takka käyttöön.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪ɑkːɑ/
  • tavutus: tak‧ka

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

suomenruotsin murteellisesta samaa tarkoittavasta sanasta *stacke , joka on samaa alkuperää kuin stack; vrt. myös taakka[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • takka Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 791 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Adverbi

muokkaa

takka

  1. takaa
    eest ja takka

Huomautukset

muokkaa

Vanhahtavampi ja puhekielisempi kuin tagant.

Liittyvät sanat

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”takka”.