takka

Katso myös: takkâ

Suomi

Takka

Substantiivi

takka (9-A)

1. osittain avonainen tulisija

   Takkaa on käytetty lämmitykseen ja keittopaikkana.

   Monissa takoissa on savukupu.

2. (vanhentunut) takkavitsalla sidottu kantamus

   Mummo teki niitetyistä heinistä takan ja kantoi sen kotiin lampaille.

3. (vanhentunut) vipuun sidottu ansasilmukka, joka lauetessa kiristyy ja nostaa saaliseläimen ilmaan

   Takan vipuna on kasvava puu tai puunhaaraan asetettu seiväs.

   Ansoilla (kaula-, jalka-, selkoinansat ja takat) pyydystetään kanalintuja ja jäniksiä, ennen susia, ilveksiä, mäyriä, oravia, kärppiä, näätiä, jopa karhujakin. (Pieni tietosanakirja, 1925-1928)

4. kirveen hamara

   Sitkaiden puiden halkaisussa otetaan kiila ja takka käyttöön.

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ɑkːɑ/
• tavutus: tak‧ka

Etymologia

suomenruotsin murteellisesta samaa tarkoittavasta sanasta *stacke, joka on samaa alkuperää kuin stack; vrt. myös taakka

Käännökset

1. tulisija

azeri: buxarı englanti: fireplace ranska: cheminée f., âtre m. saksa: Kamin m.

turkki: şömine uzbekki: kamin viro: kamin

Liittyvät sanat

• savuhylly
• savukupu
• taakka

Synonyymit

• korsteeni tulisija
• kirveen hamara

Johdokset

• adjektiivit: takallinen

Yhdyssanat

avotakka, heinätakka, jäniksentakka, takkahuone, takkaporo, takkapuu, takkarauta, takkasydän, takkatikku, takkatuli, takkatupa, takkauuni, takkavalkea, takkavitsa, ulkotakka, uunitakka, vesitakka, vesivaippatakka

Aiheesta muualla

• takka Kielitoimiston sanakirjassa

Viro

Adverbi

takka

1. takaa

   eest ja takka

Huomautukset

Vanhahtavampi ja puhekielisempi kuin tagant.

Liittyvät sanat

• taga
• taha

Synonyymit

• tagant