Substantiivi

muokkaa

cella (9)

  1. (arkkitehtuuri) muinaiskreikkalaisen temppelin sisin osa, jossa sijaitsi jumalan, jolle temppeli oli omistettu, patsas

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi cella cellat
genetiivi cellan cellojen
(cellain)
partitiivi cellaa celloja
akkusatiivi cella;
cellan
cellat
sisäpaikallissijat
inessiivi cellassa celloissa
elatiivi cellasta celloista
illatiivi cellaan celloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi cellalla celloilla
ablatiivi cellalta celloilta
allatiivi cellalle celloille
muut sijamuodot
essiivi cellana celloina
translatiivi cellaksi celloiksi
abessiivi cellatta celloitta
instruktiivi celloin
komitatiivi celloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo cella-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Italia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

cella f. (monikko celle[luo])

  1. selli
  2. kenno
    cella solare – aurinkokenno