deminutiivi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaademinutiivi (5)
- (kielitiede) pienennysmuoto, nominin johdannainen, joka on merkitykseltään kyseisen nominin perusmuodon merkitystä pienempi; käytetään monilla nomineilla hellittelymuotona
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | deminutiivi | deminutiivit |
genetiivi | deminutiivin | deminutiivien (deminutiivein) |
partitiivi | deminutiivia | deminutiiveja |
akkusatiivi | deminutiivi; deminutiivin |
deminutiivit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | deminutiivissa | deminutiiveissa |
elatiivi | deminutiivista | deminutiiveista |
illatiivi | deminutiiviin | deminutiiveihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | deminutiivilla | deminutiiveilla |
ablatiivi | deminutiivilta | deminutiiveilta |
allatiivi | deminutiiville | deminutiiveille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | deminutiivina | deminutiiveina |
translatiivi | deminutiiviksi | deminutiiveiksi |
abessiivi | deminutiivitta | deminutiiveitta |
instruktiivi | – | deminutiivein |
komitatiivi | – | deminutiiveine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | deminutiivi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. pienennysmuoto
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- deminutiivi Kielitoimiston sanakirjassa
- deminutiivi Tieteen termipankissa