demoni
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
demoni (6)
- henkiolento, joka kristinuskon dualismissa luetaan pahaksi; riivaaja, paha henki
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈdemoni/
- tavutus: de‧mo‧ni
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | demoni | demonit |
| genetiivi | demonin | demonien demoneiden demoneitten |
| partitiivi | demonia | demoneita demoneja |
| akkusatiivi | demoni; demonin |
demonit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | demonissa | demoneissa |
| elatiivi | demonista | demoneista |
| illatiivi | demoniin | demoneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | demonilla | demoneilla |
| ablatiivi | demonilta | demoneilta |
| allatiivi | demonille | demoneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | demonina | demoneina |
| translatiivi | demoniksi | demoneiksi |
| abessiivi | demonitta | demoneitta |
| instruktiivi | – | demonein |
| komitatiivi | – | demoneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | demoni- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: demoninen
- verbit: demonisoida
Aiheesta muualla muokkaa
- demoni Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi muokkaa
demoni
- (taivutusmuoto) yksikön nominatiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta demo
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta demo
- (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta demo
- (taivutusmuoto) monikon nominatiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta demo
- (taivutusmuoto) monikon akkusatiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta demo