diglossia
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
diglossia (12)
- kahden samassa yhteisössä käytetyn kielen esiintyminen, joista toinen on kansankieli ja toinen virallinen tai kirjallinen. Esimerkiksi monissa entisissä siirtomaissa kansan käyttämät kreolikielet ja siirtomaaisäntien kielet
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | diglossia | – |
| genetiivi | diglossian | – |
| partitiivi | diglossiaa | – |
| akkusatiivi | diglossia; diglossian |
– |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | diglossiassa | – |
| elatiivi | diglossiasta | – |
| illatiivi | diglossiaan | – |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | diglossialla | – |
| ablatiivi | diglossialta | – |
| allatiivi | diglossialle | – |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | diglossiana | – |
| translatiivi | diglossiaksi | – |
| abessiivi | diglossiatta | – |
| instruktiivi | – | – |
| komitatiivi | – | diglossioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | diglossia- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- diglossia Tieteen termipankissa
Lähteet muokkaa
- Anhava, Jaakko. Maailman kielet ja kielikunnat. Gaudeamus. ISBN 951-662-734-X: s. 118