Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ehtoo (17)

  1. (murteellinen, länsisuomalainen, yleiskielessä ylätyylinen) ilta
    Ehtoota! Saakos astua tupaan?
    elämänsä ehtoona

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈeht̪oː/
  • tavutus: eh‧too

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ehtoo ehtoot
genetiivi ehtoon ehtoiden
ehtoitten
partitiivi ehtoota ehtoita
akkusatiivi ehtoo;
ehtoon
ehtoot
sisäpaikallissijat
inessiivi ehtoossa ehtoissa
elatiivi ehtoosta ehtoista
illatiivi ehtooseen ehtoisiin
(ehtoihin)
ulkopaikallissijat
adessiivi ehtoolla ehtoilla
ablatiivi ehtoolta ehtoilta
allatiivi ehtoolle ehtoille
muut sijamuodot
essiivi ehtoona ehtoina
translatiivi ehtooksi ehtoiksi
abessiivi ehtootta ehtoitta
instruktiivi ehtoin
komitatiivi ehtoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ehtoo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

  • sanalla on varmoja vastineita vain itämerensuomalaisissa kielissä eli se on itämerensuomalainen; epävarmoja vastineita aina samojedikielissä asti eli se voisi olla jopa uralilainen sana (SSA s.v. ehtoo)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Idiomit muokkaa

  • elämän ehtoo
    1. (ylätyyliä) vanhuus; elämän (rauhalliseksi ja seesteiseksi ymmärretty) loppupuoli

Aiheesta muualla muokkaa

  • ehtoo Kielitoimiston sanakirjassa