vanhuus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
vanhuus (40)
- iäkkyys, korkeaikäisyys, elämän loppupuoli
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋɑnhuːs/
- tavutus: van‧huus
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vanhuus | vanhuudet |
genetiivi | vanhuuden | vanhuuksien |
partitiivi | vanhuutta | vanhuuksia |
akkusatiivi | vanhuus; vanhuuden |
vanhuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vanhuudessa | vanhuuksissa |
elatiivi | vanhuudesta | vanhuuksista |
illatiivi | vanhuuteen | vanhuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vanhuudella | vanhuuksilla |
ablatiivi | vanhuudelta | vanhuuksilta |
allatiivi | vanhuudelle | vanhuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vanhuutena | vanhuuksina |
translatiivi | vanhuudeksi | vanhuuksiksi |
abessiivi | vanhuudetta | vanhuuksitta |
instruktiivi | – | vanhuuksin |
komitatiivi | – | vanhuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | vanhuude- | |
vahva vartalo | vanhuute- | |
konsonantti- vartalo |
vanhuut- |
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
1. iäkkyys, korkeaikäisyys
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
vanhuudenheikko, vanhuudenhöperö, vanhuudenlepo, vanhuudenturva, vanhuuseläke, vanhuusikä
Aiheesta muualla muokkaa
- vanhuus Kielitoimiston sanakirjassa