Wikipedia
Katso artikkeli Vanhuus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

vanhuus (40)

  1. iäkkyys, korkeaikäisyys, elämän loppupuoli

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋɑnhuːs/
  • tavutus: van‧huus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vanhuus vanhuudet
genetiivi vanhuuden vanhuuksien
partitiivi vanhuutta vanhuuksia
akkusatiivi vanhuus;
vanhuuden
vanhuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi vanhuudessa vanhuuksissa
elatiivi vanhuudesta vanhuuksista
illatiivi vanhuuteen vanhuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vanhuudella vanhuuksilla
ablatiivi vanhuudelta vanhuuksilta
allatiivi vanhuudelle vanhuuksille
muut sijamuodot
essiivi vanhuutena vanhuuksina
translatiivi vanhuudeksi vanhuuksiksi
abessiivi vanhuudetta vanhuuksitta
instruktiivi vanhuuksin
komitatiivi vanhuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vanhuude-
vahva vartalo vanhuute-
konsonantti-
vartalo
vanhuut-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

vanhuudenheikko, vanhuudenhöperö, vanhuudenlepo, vanhuudenturva, vanhuuseläke, vanhuusikä

Aiheesta muualla

muokkaa