Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

nuoruus (40)

  1. ihmisen ikäkausi lapsuuden ja aikuisuuden välillä, aika jolloin ihminen on nuori

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈnuo̯ruːs/
  • tavutus: nuo‧ruus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nuoruus nuoruudet
genetiivi nuoruuden nuoruuksien
partitiivi nuoruutta nuoruuksia
akkusatiivi nuoruus;
nuoruuden
nuoruudet
sisäpaikallissijat
inessiivi nuoruudessa nuoruuksissa
elatiivi nuoruudesta nuoruuksista
illatiivi nuoruuteen nuoruuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi nuoruudella nuoruuksilla
ablatiivi nuoruudelta nuoruuksilta
allatiivi nuoruudelle nuoruuksille
muut sijamuodot
essiivi nuoruutena nuoruuksina
translatiivi nuoruudeksi nuoruuksiksi
abessiivi nuoruudetta nuoruuksitta
instruktiivi nuoruuksin
komitatiivi nuoruuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo nuoruude-
vahva vartalo nuoruute-
konsonantti-
vartalo
nuoruut-

Etymologia muokkaa

sanan nuori vartalosta nuor- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

nuoruudenaika, nuoruudenhaave, nuoruudenihastus, nuoruudeninto, nuoruudenkuva, nuoruudenrakkaus, nuoruudenteos, nuoruudenystävä, nuoruusaika, nuoruusikä, nuoruuskausi, nuoruusmuisto, nuoruusvuosi

Aiheesta muualla muokkaa

  • nuoruus Kielitoimiston sanakirjassa