SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

eteinen (38)

  1. rakennuksen ulko-oven ja sisätilojen välissä oleva tila
  2. sydämen osa
    vasen eteinen ja oikea kammio

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈet̪ei̯nen/
  • tavutus: e‧tei‧nen

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi eteinen eteiset
genetiivi eteisen eteisten
eteisien
partitiivi eteistä eteisiä
akkusatiivi eteinen;
eteisen
eteiset
sisäpaikallissijat
inessiivi eteisessä eteisissä
elatiivi eteisestä eteisistä
illatiivi eteiseen eteisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi eteisellä eteisillä
ablatiivi eteiseltä eteisiltä
allatiivi eteiselle eteisille
muut sijamuodot
essiivi eteisenä
(eteisnä)
eteisinä
translatiivi eteiseksi eteisiksi
abessiivi eteisettä eteisittä
instruktiivi eteisin
komitatiivi eteisine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

Christfried Gananderin vuonna 1784 käyttöön ottama uudissana[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

eteisaula, eteishalli, eteislepatus, eteisvahtimestari, eteisvärinä

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirja. 1, A–K, s. 74, 152, 235, 369. Päätoimittaja Erkki Itkonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992 (2. painos 2001). ISBN 951-717-692-9.