Wikipedia
Katso artikkeli Eteinen Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Eteinen [1]

Substantiivi

muokkaa

eteinen (38)

  1. rakennuksen ulko-oven ja sisätilojen välissä oleva tila
  2. (anatomia) sydämen osa
    vasen eteinen ja oikea kammio

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈet̪ei̯nen/
  • tavutus: e‧tei‧nen

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi eteinen eteiset
genetiivi eteisen eteisten
eteisien
partitiivi eteistä eteisiä
akkusatiivi eteinen;
eteisen
eteiset
sisäpaikallissijat
inessiivi eteisessä eteisissä
elatiivi eteisestä eteisistä
illatiivi eteiseen eteisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi eteisellä eteisillä
ablatiivi eteiseltä eteisiltä
allatiivi eteiselle eteisille
muut sijamuodot
essiivi eteisenä
(eteisnä)
eteisinä
translatiivi eteiseksi eteisiksi
abessiivi eteisettä eteisittä
instruktiivi eteisin
komitatiivi eteisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo eteise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
eteis-

Etymologia

muokkaa

Ensimmäinen kirjallinen maininta Gananderilla 1784.[1]. Johdos sanasta esi-.

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Vieruskäsitteet
muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

eteisaula, eteishalli, eteiskäytävä, eteislepatus, eteistila, eteisvahtimestari, eteisvärinä, pikkueteinen

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirja. 1, A–K, s. 74, 152, 235, 369. Päätoimittaja Erkki Itkonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992 (2. painos 2001). ISBN 951-717-692-9.