Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

faija (9)

  1. (murteellinen) isä; vanha mies; aviomies, perheenpää[1]
  2. (slangia) isä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈfɑi̯jɑ/, [ˈfɑijːɑ]
  • tavutus: fai‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi faija faijat
genetiivi faijan faijojen
(faijain)
partitiivi faijaa faijoja
akkusatiivi faija;
faijan
faijat
sisäpaikallissijat
inessiivi faijassa faijoissa
elatiivi faijasta faijoista
illatiivi faijaan faijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi faijalla faijoilla
ablatiivi faijalta faijoilta
allatiivi faijalle faijoille
muut sijamuodot
essiivi faijana faijoina
translatiivi faijaksi faijoiksi
abessiivi faijatta faijoitta
instruktiivi faijoin
komitatiivi faijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo faija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

suomen ruotsalaismurteiden faja (faje, faijä, faiju) < deminutiivisia muotoja sanasta far[1]

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • faija Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. 1,0 1,1 Heikki Hurtta: Onko faija teillä kundina? Kielikello, 2014, nro 4. Artikkelin verkkoversio.