Substantiivi

muokkaa

faija (9)

  1. (murteellinen) isä; vanha mies; aviomies, perheenpää[1]
  2. (slangia) isä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈfɑi̯jɑ/, [ˈfɑijːɑ]
  • tavutus: fai‧ja

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi faija faijat
genetiivi faijan faijojen
(faijain)
partitiivi faijaa faijoja
akkusatiivi faija;
faijan
faijat
sisäpaikallissijat
inessiivi faijassa faijoissa
elatiivi faijasta faijoista
illatiivi faijaan faijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi faijalla faijoilla
ablatiivi faijalta faijoilta
allatiivi faijalle faijoille
muut sijamuodot
essiivi faijana faijoina
translatiivi faijaksi faijoiksi
abessiivi faijatta faijoitta
instruktiivi faijoin
komitatiivi faijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo faija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

suomen ruotsalaismurteiden faja (faje, faijä, faiju) < deminutiivisia muotoja sanasta far[1]

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • faija Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. 1,0 1,1 Heikki Hurtta: Onko faija teillä kundina? Kielikello, 2014, nro 4. Artikkelin verkkoversio.