häivä
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahäivä (10)
- pieni määrä, häivähdys
- ei huolen häivää(kään) [= ei pienintäkään murhetta]
- hymyn häivä suupielissä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | häivä | häivät |
| genetiivi | häivän | häivien (häiväin) |
| partitiivi | häivää | häiviä |
| akkusatiivi | häivä; häivän |
häivät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | häivässä | häivissä |
| elatiivi | häivästä | häivistä |
| illatiivi | häivään | häiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | häivällä | häivillä |
| ablatiivi | häivältä | häiviltä |
| allatiivi | häivälle | häiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | häivänä | häivinä |
| translatiivi | häiväksi | häiviksi |
| abessiivi | häivättä | häivittä |
| instruktiivi | – | häivin |
| komitatiivi | – | häivine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | häivä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |