häive
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahäive (48)
- (sodankäynti, yhdyssanan osana) viittaa tutkalle näkymättömyyteen
- Horten Ho 229 oli ensimmäinen lentokone, jolla oli häiveominaisuuksia.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhæi̯ʋeˣ/
- tavutus: häi‧ve
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | häive | häiveet |
| genetiivi | häiveen | häiveiden häiveitten |
| partitiivi | häivettä | häiveitä |
| akkusatiivi | häive; häiveen |
häiveet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | häiveessä | häiveissä |
| elatiivi | häiveestä | häiveistä |
| illatiivi | häiveeseen | häiveisiin häiveihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | häiveellä | häiveillä |
| ablatiivi | häiveeltä | häiveiltä |
| allatiivi | häiveelle | häiveille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | häiveenä | häiveinä |
| translatiivi | häiveeksi | häiveiksi |
| abessiivi | häiveettä | häiveittä |
| instruktiivi | – | häivein |
| komitatiivi | – | häiveine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | häivee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
häivet- | |
Käännökset
muokkaa1. Selite puuttuu.
|