haksahdus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhɑksɑhdus/
- tavutus: hak‧sah‧dus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | haksahdus | haksahdukset |
genetiivi | haksahduksen | haksahdusten haksahduksien |
partitiivi | haksahdusta | haksahduksia |
akkusatiivi | haksahdus; haksahduksen |
haksahdukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | haksahduksessa | haksahduksissa |
elatiivi | haksahduksesta | haksahduksista |
illatiivi | haksahdukseen | haksahduksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | haksahduksella | haksahduksilla |
ablatiivi | haksahdukselta | haksahduksilta |
allatiivi | haksahdukselle | haksahduksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | haksahduksena | haksahduksina |
translatiivi | haksahdukseksi | haksahduksiksi |
abessiivi | haksahduksetta | haksahduksitta |
instruktiivi | – | haksahduksin |
komitatiivi | – | haksahduksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | haksahdukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
haksahdus- |
Aiheesta muualla
muokkaa- haksahdus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39