halkeilu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
halkeilu (2)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhɑlkei̯lu/
- tavutus: hal‧kei‧lu
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | halkeilu | halkeilut |
genetiivi | halkeilun | halkeilujen halkeiluiden halkeiluitten |
partitiivi | halkeilua | halkeiluita halkeiluja |
akkusatiivi | halkeilu; halkeilun |
halkeilut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | halkeilussa | halkeiluissa |
elatiivi | halkeilusta | halkeiluista |
illatiivi | halkeiluun | halkeiluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | halkeilulla | halkeiluilla |
ablatiivi | halkeilulta | halkeiluilta |
allatiivi | halkeilulle | halkeiluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | halkeiluna | halkeiluina |
translatiivi | halkeiluksi | halkeiluiksi |
abessiivi | halkeilutta | halkeiluitta |
instruktiivi | – | halkeiluin |
komitatiivi | – | halkeiluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | halkeilu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
halkeama, halkeileminen, halkeilla
Aiheesta muualla muokkaa
- halkeilu Kielitoimiston sanakirjassa