hankaluus

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

hankaluus (40)[1]

  1. se, että jokin on hankala(a)
    Alkuhankaluuksien jälkeen työ pääsi vauhtiin.
  2. (monikossa) joutuminen tekemisiin poliisin tai muuten virkavallan kanssa
    joutua hankaluuksiin

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈhɑŋkɑluːs/
  • tavutus: han‧ka‧luus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hankaluus hankaluudet
genetiivi hankaluuden hankaluuksien
partitiivi hankaluutta hankaluuksia
akkusatiivi hankaluus;
hankaluuden
hankaluudet
sisäpaikallissijat
inessiivi hankaluudessa hankaluuksissa
elatiivi hankaluudesta hankaluuksista
illatiivi hankaluuteen hankaluuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hankaluudella hankaluuksilla
ablatiivi hankaluudelta hankaluuksilta
allatiivi hankaluudelle hankaluuksille
muut sijamuodot
essiivi hankaluutena hankaluuksina
translatiivi hankaluudeksi hankaluuksiksi
abessiivi hankaluudetta hankaluuksitta
instruktiivi hankaluuksin
komitatiivi hankaluuksine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

sanan hankala vartalosta hankal- ja suffiksista -uus

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40