hankaluus

Suomi

Substantiivi

hankaluus (40)

1. se, että jokin on hankala(a)

   Alkuhankaluuksien jälkeen työ pääsi vauhtiin.

2. (monikossa) joutuminen tekemisiin poliisin tai muuten virkavallan kanssa

   joutua hankaluuksiin

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑŋkɑluːs/
• tavutus: han‧ka‧luus

Etymologia

sanan hankala vartalosta hankal- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on hankala

englanti: difficulty, bother

Liittyvät sanat

• vaikeus

Aiheesta muualla

• hankaluus Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 144, 459 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa