Katso myös: hegemonía

Substantiivi

muokkaa
Katso artikkeli Hegemonia Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

hegemonia (12)[1]

  1. johtoasema, ylivalta, hallitseva asema muihin nähden

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhegeˌmoniɑ/
  • tavutus: he‧ge‧mo‧ni‧a

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hegemonia hegemoniat
genetiivi hegemonian hegemonioiden
hegemonioitten
(hegemoniain)
partitiivi hegemoniaa hegemonioita
akkusatiivi hegemonia;
hegemonian
hegemoniat
sisäpaikallissijat
inessiivi hegemoniassa hegemonioissa
elatiivi hegemoniasta hegemonioista
illatiivi hegemoniaan hegemonioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hegemonialla hegemonioilla
ablatiivi hegemonialta hegemonioilta
allatiivi hegemonialle hegemonioille
muut sijamuodot
essiivi hegemoniana hegemonioina
translatiivi hegemoniaksi hegemonioiksi
abessiivi hegemoniatta hegemonioitta
instruktiivi hegemonioin
komitatiivi hegemonioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hegemonia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

muinaiskreikan ἡγεμονία

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

herruus, itsevaltaisuus

Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12