Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hehko (1)

  1. (vanhaa kirjasuomea) sukukypsä lehmä, joka ei ole vielä kertaakaan poikinut; hieho

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: ['he̞ç.ko̞]

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hehko hehkot
genetiivi hehkon hehkojen
partitiivi hehkoa hehkoja
akkusatiivi hehko;
hehkon
hehkot
sisäpaikallissijat
inessiivi hehkossa hehkoissa
elatiivi hehkosta hehkoista
illatiivi hehkoon hehkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hehkolla hehkoilla
ablatiivi hehkolta hehkoilta
allatiivi hehkolle hehkoille
muut sijamuodot
essiivi hehkona hehkoina
translatiivi hehkoksi hehkoiksi
abessiivi hehkotta hehkoitta
instruktiivi hehkoin
komitatiivi hehkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hehko-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Rinnakkaiset kirjoitusasut muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • hehko Vanhan kirjasuomen sanakirjassa