heikkous
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- heikkokuntoisuus, heikkovoimaisuus
- jollekin henkilölle ominainen alttius mieliteoille
- Kirpputorien kiertäminen on heikkouteni.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhei̯kːous/ tai /ˈhei̯kːou̯s/
- tavutus: heik‧ko‧us / heik‧kous
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | heikkous | heikkoudet |
| genetiivi | heikkouden | heikkouksien |
| partitiivi | heikkoutta | heikkouksia |
| akkusatiivi | heikkous; heikkouden |
heikkoudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | heikkoudessa | heikkouksissa |
| elatiivi | heikkoudesta | heikkouksista |
| illatiivi | heikkouteen | heikkouksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | heikkoudella | heikkouksilla |
| ablatiivi | heikkoudelta | heikkouksilta |
| allatiivi | heikkoudelle | heikkouksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | heikkoutena | heikkouksina |
| translatiivi | heikkoudeksi | heikkouksiksi |
| abessiivi | heikkoudetta | heikkouksitta |
| instruktiivi | – | heikkouksin |
| komitatiivi | – | heikkouksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | heikkoude- | |
| vahva vartalo | heikkoute- | |
| konsonantti- vartalo |
heikkout- | |
Etymologia
muokkaasanan heikko vartalosta heikko- ja suffiksista -us
Käännökset
muokkaa2. henkilölle ominainen mieliteko
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaheikkoudentila, lihasheikkous, luonteenheikkous
Aiheesta muualla
muokkaa- heikkous Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 1009 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40