SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

heikkous (40)[1]

  1. heikkokuntoisuus, heikkovoimaisuus
  2. jollekin henkilölle ominainen alttius mieliteoille
    Kirpputorien kiertäminen on heikkouteni.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈhei̯kːous/ tai /ˈhei̯kːou̯s/
  • tavutus: heik‧ko‧us / heik‧kous

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi heikkous heikkoudet
genetiivi heikkouden heikkouksien
partitiivi heikkoutta heikkouksia
akkusatiivi heikkous;
heikkouden
heikkoudet
sisäpaikallissijat
inessiivi heikkoudessa heikkouksissa
elatiivi heikkoudesta heikkouksista
illatiivi heikkouteen heikkouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi heikkoudella heikkouksilla
ablatiivi heikkoudelta heikkouksilta
allatiivi heikkoudelle heikkouksille
muut sijamuodot
essiivi heikkoutena heikkouksina
translatiivi heikkoudeksi heikkouksiksi
abessiivi heikkoudetta heikkouksitta
instruktiivi heikkouksin
komitatiivi heikkouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo heikkoude-
vahva vartalo heikkoute-
konsonantti-
vartalo
heikkout-

EtymologiaMuokkaa

sanan heikko vartalosta heikko- ja suffiksista -us

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

heikkoudentila, lihasheikkous, luonteenheikkous

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40