helmi

Katso myös: Helmi

Katso artikkeli Helmi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

helmi (7)

helmisimpukan muodostama helmiäispallo, aito helmi
Saaren asukkaat elättivät itsensä helmenkalastuksella.
varsinaisen helmen kaltainen, lasista tai muusta aineesta valmistettu pampula tai helmen jäljitelmä
Lasihelmet kiilsivät hänen tullessaan paikalle.

puuhelmet

Nuo helmet ovat tuskin aitoja.
(kuvaannollisesti) erityisen kallisarvoinen tai ihastuttava yksilö
Tässä runokokoelmassa on monia helmiä.

Ääntäminen

IPA: /ˈhelmi/
tavutus: hel‧mi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	helmi	helmet
genetiivi	helmen	helmien (helmein)
partitiivi	helmeä	helmiä
akkusatiivi	helmi; helmen	helmet
sisäpaikallissijat
inessiivi	helmessä	helmissä
elatiivi	helmestä	helmistä
illatiivi	helmeen	helmiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	helmellä	helmillä
ablatiivi	helmeltä	helmiltä
allatiivi	helmelle	helmille
muut sijamuodot
essiivi	helmenä	helminä
translatiivi	helmeksi	helmiksi
abessiivi	helmettä	helmittä
instruktiivi	–	helmin
komitatiivi	–	helmine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	helme-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Itämerensuomen kanta, merkitsi alunperin meripihkaa tai meripihkahelmeä.^[1]

Käännökset

Tämän sana-artikkelin tietojen paikkaansapitävyys on kyseenalaistettu, ja artikkeli tarvitsee tarkistamista.

Artikkelin keskustelusivulla voi keskustella epäselvyyksistä.

Kaikki tarkistettavat sivut

1. helmisimpukan helmi, aito helmi