Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

henkselit (6) (monikollinen)

  1. asuste, jota käytetään vyötäröltään liian suurten housujen tai hameen kannattamiseen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈheŋkselit̪/
  • tavutus: henk‧se‧lit

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi henkselit
genetiivi henkselien
henkseleiden
henkseleitten
partitiivi henkseleitä
henkselejä
akkusatiivi –;
henkselit
sisäpaikallissijat
inessiivi henkseleissä
elatiivi henkseleistä
illatiivi henkseleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi henkseleillä
ablatiivi henkseleiltä
allatiivi henkseleille
muut sijamuodot
essiivi henkseleinä
translatiivi henkseleiksi
abessiivi henkseleittä
instruktiivi henkselein
komitatiivi henkseleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo henkseli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Idiomit muokkaa

  • paukutella henkseleitään = olla ylpeä t. onnellinen jostakin
Leskinen voitti lotossa ja paukutteli henkseleitään.
  • vetää henkselit yli = peruttaa jokin asia
Leskinen veti henkselit sopimuksen yli.

Aiheesta muualla muokkaa