asuste
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaasuste (48)
- vaatetukseen kuuluva, varsinaisesta puvusta erillinen asun täydentävä pukine tai viimestelevä koriste
- vyöt, solmiot, huivit, päähineet, käsineet ja muut asusteet
- Harkituilla asusteilla saa ihmeitä aikaan.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑsust̪eˣ/, [ˈɑsuste̞ˣ]
- tavutus: a‧sus‧te
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | asuste | asusteet |
genetiivi | asusteen | asusteiden asusteitten |
partitiivi | asustetta | asusteita |
akkusatiivi | asuste; asusteen |
asusteet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | asusteessa | asusteissa |
elatiivi | asusteesta | asusteista |
illatiivi | asusteeseen | asusteisiin asusteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | asusteella | asusteilla |
ablatiivi | asusteelta | asusteilta |
allatiivi | asusteelle | asusteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | asusteena | asusteina |
translatiivi | asusteeksi | asusteiksi |
abessiivi | asusteetta | asusteitta |
instruktiivi | – | asustein |
komitatiivi | – | asusteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | asustee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
asustet- |
Käännökset
muokkaa1. vaatetukseen kuuluva asun täydentävä tai viimeistelevä vaatekappale tai koriste
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaAlakäsitteet
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- asuste Kielitoimiston sanakirjassa