Wikipedia
Katso artikkeli Asuste Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Asuste

Substantiivi

muokkaa

asuste (48)

  1. vaatetukseen kuuluva, varsinaisesta puvusta erillinen asun täydentävä pukine tai viimestelevä koriste
    vyöt, solmiot, huivit, päähineet, käsineet ja muut asusteet
    Harkituilla asusteilla saa ihmeitä aikaan.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑsust̪eˣ/, [ˈɑsuste̞ˣ]
  • tavutus: a‧sus‧te

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi asuste asusteet
genetiivi asusteen asusteiden
asusteitten
partitiivi asustetta asusteita
akkusatiivi asuste;
asusteen
asusteet
sisäpaikallissijat
inessiivi asusteessa asusteissa
elatiivi asusteesta asusteista
illatiivi asusteeseen asusteisiin
asusteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi asusteella asusteilla
ablatiivi asusteelta asusteilta
allatiivi asusteelle asusteille
muut sijamuodot
essiivi asusteena asusteina
translatiivi asusteeksi asusteiksi
abessiivi asusteetta asusteitta
instruktiivi asustein
komitatiivi asusteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo asustee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
asustet-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Alakäsitteet
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • asuste Kielitoimiston sanakirjassa