Substantiivi

muokkaa

hieta (9-F)

  1. hiekka, erityisesti hieno hiekka

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhie̯t̪ɑ/
  • tavutus: hie‧ta

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hieta hiedat
genetiivi hiedan hietojen
(hietain)
partitiivi hietaa hietoja
akkusatiivi hieta;
hiedan
hiedat
sisäpaikallissijat
inessiivi hiedassa hiedoissa
elatiivi hiedasta hiedoista
illatiivi hietaan hietoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hiedalla hiedoilla
ablatiivi hiedalta hiedoilta
allatiivi hiedalle hiedoille
muut sijamuodot
essiivi hietana hietoina
translatiivi hiedaksi hiedoiksi
abessiivi hiedatta hiedoitta
instruktiivi hiedoin
komitatiivi hietoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hieda-
vahva vartalo hieta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • hieta Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 1112 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa