Wikipedia
Katso artikkeli Hila Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

hila (9)

  1. säleikkö, siivilä, joka on tehty yhdensuuntaisista sauvoista
  2. (optiikka) läpinäkyvä kappale, jossa on tiheässä yhdensuuntaisia esteitä
  3. (elektroniikka) elektroniputken tai kanavatransistorin ohjauselektrodi
  4. kiteisen aineen kiderakenteen muodostuma, kidehila
  5. (vanhahtava) vaakatasossa liikuteltavista riu’uista rakennettu veräjä
    Veräjä tai hila, josta kylätie käypi, on kaikkien naapurien tehtävä ja kunnossa pidettävä. (rakennuskaari, 5. luku)
  6. (urheilu, kriketti) portti

ÄäntäminenMuokkaa

  • tavutus: hi‧la

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hila hilat
genetiivi hilan hilojen
(hilain)
partitiivi hilaa hiloja
akkusatiivi hila;
hilan
hilat
sisäpaikallissijat
inessiivi hilassa hiloissa
elatiivi hilasta hiloista
illatiivi hilaan hiloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hilalla hiloilla
ablatiivi hilalta hiloilta
allatiivi hilalle hiloille
muut sijamuodot
essiivi hilana hiloina
translatiivi hilaksi hiloiksi
abessiivi hilatta hiloitta
instruktiivi hiloin
komitatiivi hiloine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

VieruskäsitteetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

avaruushila, hilavakio, kidehila

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • hila Kielitoimiston sanakirjassa
  • hila Tieteen termipankissa