hila
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahila (9)
- säleikkö, siivilä, joka on tehty yhdensuuntaisista sauvoista
- (optiikka) läpinäkyvä kappale, jossa on tiheässä yhdensuuntaisia esteitä
- (elektroniikka) elektroniputken tai kanavatransistorin ohjauselektrodi
- kiteisen aineen kiderakenteen muodostuma, kidehila
- (vanhahtava) vaakatasossa liikuteltavista riu’uista rakennettu veräjä
- Veräjä tai hila, josta kylätie käypi, on kaikkien naapurien tehtävä ja kunnossa pidettävä. (rakennuskaari, 5. luku)
- (urheilu, kriketti) portti
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhilɑ/
- tavutus: hi‧la
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hila | hilat |
| genetiivi | hilan | hilojen (hilain) |
| partitiivi | hilaa | hiloja |
| akkusatiivi | hila; hilan |
hilat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hilassa | hiloissa |
| elatiivi | hilasta | hiloista |
| illatiivi | hilaan | hiloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hilalla | hiloilla |
| ablatiivi | hilalta | hiloilta |
| allatiivi | hilalle | hiloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hilana | hiloina |
| translatiivi | hilaksi | hiloiksi |
| abessiivi | hilatta | hiloitta |
| instruktiivi | – | hiloin |
| komitatiivi | – | hiloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hila- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaVieruskäsitteet
muokkaaYhdyssanat
muokkaaavaruushila, hilajännite, hilavakio, kidehila