hila
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
hila (9)
- säleikkö, siivilä, joka on tehty yhdensuuntaisista sauvoista
- (optiikka) läpinäkyvä kappale, jossa on tiheässä yhdensuuntaisia esteitä
- (elektroniikka) elektroniputken tai kanavatransistorin ohjauselektrodi
- kiteisen aineen kiderakenteen muodostuma, kidehila
- (vanhahtava) vaakatasossa liikuteltavista riu’uista rakennettu veräjä
- Veräjä tai hila, josta kylätie käypi, on kaikkien naapurien tehtävä ja kunnossa pidettävä. (rakennuskaari, 5. luku)
- (urheilu, kriketti) portti
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈhilɑ/
TaivutusMuokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hila | hilat |
genetiivi | hilan | hilojen (hilain) |
partitiivi | hilaa | hiloja |
akkusatiivi | hila; hilan |
hilat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hilassa | hiloissa |
elatiivi | hilasta | hiloista |
illatiivi | hilaan | hiloihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hilalla | hiloilla |
ablatiivi | hilalta | hiloilta |
allatiivi | hilalle | hiloille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hilana | hiloina |
translatiivi | hilaksi | hiloiksi |
abessiivi | hilatta | hiloitta |
instruktiivi | – | hiloin |
komitatiivi | – | hiloine- + omistusliite |
KäännöksetMuokkaa
Liittyvät sanatMuokkaa
VieruskäsitteetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa
avaruushila, hilavakio, kidehila