Substantiivi

muokkaa

veräjä (10)[1]

  1. se osa aidasta tai aitauksesta, jonka voi avata; aitauksen portti

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋeræjæ/
  • tavutus: ve‧rä‧jä

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi veräjä veräjät
genetiivi veräjän veräjien
(veräjäin)
partitiivi veräjää veräjiä
akkusatiivi veräjä;
veräjän
veräjät
sisäpaikallissijat
inessiivi veräjässä veräjissä
elatiivi veräjästä veräjistä
illatiivi veräjään veräjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi veräjällä veräjillä
ablatiivi veräjältä veräjiltä
allatiivi veräjälle veräjille
muut sijamuodot
essiivi veräjänä veräjinä
translatiivi veräjäksi veräjiksi
abessiivi veräjättä veräjittä
instruktiivi veräjin
komitatiivi veräjine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo veräjä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • slaavilainen laina[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Idiomit

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 365. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.