veräjä
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋeræjæ/
- tavutus: ve‧rä‧jä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | veräjä | veräjät |
genetiivi | veräjän | veräjien (veräjäin) |
partitiivi | veräjää | veräjiä |
akkusatiivi | veräjä; veräjän |
veräjät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | veräjässä | veräjissä |
elatiivi | veräjästä | veräjistä |
illatiivi | veräjään | veräjiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | veräjällä | veräjillä |
ablatiivi | veräjältä | veräjiltä |
allatiivi | veräjälle | veräjille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | veräjänä | veräjinä |
translatiivi | veräjäksi | veräjiksi |
abessiivi | veräjättä | veräjittä |
instruktiivi | – | veräjin |
komitatiivi | – | veräjine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | veräjä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaa- slaavilainen laina[2]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaa- (murteellinen) krinti
Yhdyssanat
muokkaaIdiomit
muokkaa- päästä kuin koira veräjästä
Aiheesta muualla
muokkaa- veräjä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 365. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.