Katso myös: āita

Substantiivi

muokkaa

aita (9-F)

  1. kahta aluetta erottava rakennelma tai kasvusto, joka hankaloittaa kulkua tai toimii suojana
    Rakennanpa tuosta lautapinosta itselleni komean aidan!
    Orapihlajasta tulee tiheä aita.
    Ennen vanhaan aidat tehtiin riu'uista tai luonnonkivistä.
  2. (urheilu) estejuoksussa ylitettävä puomi: este

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑi̯t̪ɑ/, [ˈɑ̝it̪ɑ̝]
  • tavutus: ai‧ta

Taivutus

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • mennä sieltä mistä aita on matalin

Aiheesta muualla

muokkaa
  • aita Kielitoimiston sanakirjassa
  • aita Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
  • Artikkeli 994 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Substantiivi

muokkaa

aita

  1. isä

Latvia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

aita f. (gen. aitas)

  1. lammas

Liittyvät sanat

muokkaa