Katso myös: āita

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

aita (9-F)

  1. kahta aluetta erottava rakennelma tai kasvusto, joka hankaloittaa kulkua tai toimii suojana
    Rakennanpa tuosta lautapinosta itselleni komean aidan!
    Orapihlajasta tulee tiheä aita.
    Ennen vanhaan aidat tehtiin riu'uista tai luonnonkivistä.
  2. (urheilu) estejuoksussa ylitettävä puomi: este

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑi̯t̪ɑ/, [ˈɑ̝it̪ɑ̝]
  • tavutus: ai‧ta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aita aidat
genetiivi aidan aitojen
(aitain)
partitiivi aitaa aitoja
akkusatiivi aita;
aidan
aidat
sisäpaikallissijat
inessiivi aidassa aidoissa
elatiivi aidasta aidoista
illatiivi aitaan aitoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi aidalla aidoilla
ablatiivi aidalta aidoilta
allatiivi aidalle aidoille
muut sijamuodot
essiivi aitana aitoina
translatiivi aidaksi aidoiksi
abessiivi aidatta aidoitta
instruktiivi aidoin
komitatiivi aitoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo aida-
vahva vartalo aita-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

aidanpano, aidanpylväs, aidanrako, aidanseiväs, aidanvieri, aidanvitsas, aidasaita, aitajuoksija, aitajuoksu, aitalanka, aitapensas, aitatarve, aitatolppa, aitaverkko, hirviaita, johdeaita, kiviaita, kuoriaita, kuusiaita, köysiaita, lammasaita, lanka-aita, lankkuaita, lapeaita, lauta-aita, lumiaita, meluaita, orapihlaja-aita, paaluaita, panssariverkkoaita, pensasaita, piikkilanka-aita, pisteaita, poroaita, raja-aita, rauta-aita, riista-aita, risuaita, riukuaita, sorkka-aita, suoja-aita, sähköaita, säleaita, verkkoaita

Idiomit muokkaa

  • mennä sieltä mistä aita on matalin

Aiheesta muualla muokkaa

  • aita Kielitoimiston sanakirjassa
  • aita Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Baski muokkaa

Substantiivi muokkaa

aita

  1. isä

Latvia muokkaa

Substantiivi muokkaa

aita f. (gen. aitas)

  1. lammas

Liittyvät sanat muokkaa