Wikipedia
Katso artikkeli Hilla Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.


Katso myös: Hilla

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hilla (9)[1]

  1. suomuurain. Suokasvi, joka kukkii alkukesällä ja jonka marjat kypsyvät rämeillä heinäkuun lopulla ja korvissa elokuun puolella.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhilːɑ/
  • tavutus: hil‧la

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hilla hillat
genetiivi hillan hillojen
(hillain)
partitiivi hillaa hilloja
akkusatiivi hilla;
hillan
hillat
sisäpaikallissijat
inessiivi hillassa hilloissa
elatiivi hillasta hilloista
illatiivi hillaan hilloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hillalla hilloilla
ablatiivi hillalta hilloilta
allatiivi hillalle hilloille
muut sijamuodot
essiivi hillana hilloina
translatiivi hillaksi hilloiksi
abessiivi hillatta hilloitta
instruktiivi hilloin
komitatiivi hilloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hilla-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • hilla Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9