Katso myös: Korpi
Wikipedia
Katso artikkeli Korpi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

korpi (7-E)

  1. suotyyppi, jolla kasvaa puita, enimmäkseen kuusta ja koivua
  2. (arkikieltä) syrjäseutu, alue joka on kaukana tiheämmästä asutuksesta
    muuttaa asumaan korpeen
    asua korvessa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkorpi/
  • tavutus: kor‧pi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi korpi korvet
genetiivi korven korpien
(korpein)
partitiivi korpea korpia
akkusatiivi korpi;
korven
korvet
sisäpaikallissijat
inessiivi korvessa korvissa
elatiivi korvesta korvista
illatiivi korpeen korpiin
ulkopaikallissijat
adessiivi korvella korvilla
ablatiivi korvelta korvilta
allatiivi korvelle korville
muut sijamuodot
essiivi korpena korpina
translatiivi korveksi korviksi
abessiivi korvetta korvitta
instruktiivi korvin
komitatiivi korpine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo korve-
vahva vartalo korpe-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kangaskorpi, korpihotelli, korpi-imarre, korpikansa, korpikuusi, korpilaki, korpilakko, korpimaa, korpimaisema, korpimetsä, korpimetso, korpiniitty, korpipaatsama, korpiroju, korpisärki, korpisoturi, korpisuo, korpitaipale, korpitaival, korpivaellus, lehtokorpi, lettokorpi, nevakorpi, ruohokorpi

Aiheesta muualla

muokkaa
  • korpi Kielitoimiston sanakirjassa
  • korpi Tieteen termipankissa

Serbia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

korpi

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta korpa
  2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivimuoto sanasta korpa
  3. (taivutusmuoto) monikon genetiivimuoto sanasta korpa