honkkeli
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
honkkeli (6)
- (arkikieltä) pitkä tai pitkäraajainen, hontelo, mahdollisesti kömpelö henkilö
- (arkikieltä) onni, tuuri
- Kävipä honkkeli.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhoŋkːeli/
- tavutus: honk‧ke‧li
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | honkkeli | honkkelit |
| genetiivi | honkkelin | honkkelien honkkeleiden honkkeleitten |
| partitiivi | honkkelia | honkkeleita honkkeleja |
| akkusatiivi | honkkeli; honkkelin |
honkkelit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | honkkelissa | honkkeleissa |
| elatiivi | honkkelista | honkkeleista |
| illatiivi | honkkeliin | honkkeleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | honkkelilla | honkkeleilla |
| ablatiivi | honkkelilta | honkkeleilta |
| allatiivi | honkkelille | honkkeleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | honkkelina | honkkeleina |
| translatiivi | honkkeliksi | honkkeleiksi |
| abessiivi | honkkelitta | honkkeleitta |
| instruktiivi | – | honkkelein |
| komitatiivi | – | honkkeleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | honkkeli- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla muokkaa
- honkkeli Kielitoimiston sanakirjassa