Substantiivi

muokkaa

huoneisto (2)

  1. asuin- tai liiketilana käytettävä, yhdestä tai useammasta huoneesta koostuva kokonaisuus kerrostalossa, rivitalossa tai liikerakennuksessa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhuo̯nei̯st̪o/
  • tavutus: huo‧neis‧to

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huoneisto huoneistot
genetiivi huoneiston huoneistojen
huoneistoiden
huoneistoitten
partitiivi huoneistoa huoneistoita
huoneistoja
akkusatiivi huoneisto;
huoneiston
huoneistot
sisäpaikallissijat
inessiivi huoneistossa huoneistoissa
elatiivi huoneistosta huoneistoista
illatiivi huoneistoon huoneistoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi huoneistolla huoneistoilla
ablatiivi huoneistolta huoneistoilta
allatiivi huoneistolle huoneistoille
muut sijamuodot
essiivi huoneistona huoneistoina
translatiivi huoneistoksi huoneistoiksi
abessiivi huoneistotta huoneistoitta
instruktiivi huoneistoin
komitatiivi huoneistoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo huoneisto-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

aravahuoneisto, asuinhuoneisto, huoneistoala, huoneistohotelli, huoneistomenot, huoneistonhaltija, huoneistopinta-ala, huoneistopula, huoneistotyyppi, huvihuoneisto, juhlahuoneisto, kahvilahuoneito, kattohuoneisto, kerhohuoneisto, konttorihuoneisto, kouluhuoneisto, kulmahuoneisto, liikehuoneisto, liikehuoneito, loistohuoneisto, lomaosakehuoneisto, läpitalonhuoneisto, naapurihuoneisto, näyttelyhuoneisto, omistushuoneisto, osakehuoneisto, pelihuoneisto, pienhuoneisto, päätyhuoneisto, rivitalohuoneisto, tehdashuoneisto, työhuoneisto, vaalihuoneisto, vuokrahuoneisto

Aiheesta muualla

muokkaa