Substantiivi

muokkaa

huppu (1-B) (monikko huput)

Huppupäinen mies - Albin Egger-Lienz
Huppu
  1. takin, paidan, kaavun tms. selkäosan yläreunasta lähtevä vaatteen osa, joka voidaan vetää pään yli
  2. yleisesti jonkin suojaksi tarkoitettu pienehkö pussimainen ja avoin kangas
    Parkkimittareissa oli huput ja pysäköinti oli kielletty.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhup.pu/
  • tavutus: hup‧pu

Taivutus

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • huppu Kielitoimiston sanakirjassa