Substantiivi

muokkaa

huppu (1-B) (monikko huput)

 
Huppupäinen mies - Albin Egger-Lienz
 
Huppu
  1. takin, paidan, kaavun tms. selkäosan yläreunasta lähtevä vaatteen osa, joka voidaan vetää pään yli
  2. yleisesti jonkin suojaksi tarkoitettu pienehkö pussimainen ja avoin kangas
    Parkkimittareissa oli huput ja pysäköinti oli kielletty.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhup.pu/
  • tavutus: hup‧pu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huppu huput
genetiivi hupun huppujen
partitiivi huppua huppuja
akkusatiivi huppu;
hupun
huput
sisäpaikallissijat
inessiivi hupussa hupuissa
elatiivi hupusta hupuista
illatiivi huppuun huppuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hupulla hupuilla
ablatiivi hupulta hupuilta
allatiivi hupulle hupuille
muut sijamuodot
essiivi huppuna huppuina
translatiivi hupuksi hupuiksi
abessiivi huputta hupuitta
instruktiivi hupuin
komitatiivi huppuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hupu-
vahva vartalo huppu-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

huppuhuivi, huppukaulus, huppulakki, huppuliina, huppupeitto, huppupäähine, hupputakki, sadehuppu

Sanaliitot
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • huppu Kielitoimiston sanakirjassa