Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hyörinä (12)

  1. vilkas touhu; kuhina
    Kun laivat saapuivat, alkoi satamapaikoissa vilkas hyörinä.
    Muurahaiskeossa hyörinä kävi vilkkaana, vaikka oli jo myöhäinen yö.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhyø̯rinæ/
  • tavutus: hyö‧ri‧nä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hyörinä hyörinät
genetiivi hyörinän hyörinöiden
hyörinöitten
(hyörinäin)
partitiivi hyörinää hyörinöitä
akkusatiivi hyörinä;
hyörinän
hyörinät
sisäpaikallissijat
inessiivi hyörinässä hyörinöissä
elatiivi hyörinästä hyörinöistä
illatiivi hyörinään hyörinöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hyörinällä hyörinöillä
ablatiivi hyörinältä hyörinöiltä
allatiivi hyörinälle hyörinöille
muut sijamuodot
essiivi hyörinänä hyörinöinä
translatiivi hyörinäksi hyörinöiksi
abessiivi hyörinättä hyörinöittä
instruktiivi hyörinöin
komitatiivi hyörinöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hyörinä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Idiomit muokkaa