idiomaattisuus

Suomi

idiomaattisuus (40)

(kielitiede) se, että useampisanaisen ilmauksen osat eivät esiinny ilmauksessa tavanomaisessa merkityksessään, joka niillä on muualla kuin kyseisten sanojen yhteydessä, jolloin kokonaisuuden merkitys ei ole pääteltävissä samaan tapaan kuin vastaavista useamman sanan yksiköistä yleensä

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	idiomaattisuus	idiomaattisuudet
genetiivi	idiomaattisuuden	idiomaattisuuksien
partitiivi	idiomaattisuutta	idiomaattisuuksia
akkusatiivi	idiomaattisuus; idiomaattisuuden	idiomaattisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	idiomaattisuudessa	idiomaattisuuksissa
elatiivi	idiomaattisuudesta	idiomaattisuuksista
illatiivi	idiomaattisuuteen	idiomaattisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	idiomaattisuudella	idiomaattisuuksilla
ablatiivi	idiomaattisuudelta	idiomaattisuuksilta
allatiivi	idiomaattisuudelle	idiomaattisuuksille
muut sijamuodot
essiivi	idiomaattisuutena	idiomaattisuuksina
translatiivi	idiomaattisuudeksi	idiomaattisuuksiksi
abessiivi	idiomaattisuudetta	idiomaattisuuksitta
instruktiivi	–	idiomaattisuuksin
komitatiivi	–	idiomaattisuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	idiomaattisuude-
vahva vartalo	idiomaattisuute-
konsonantti- vartalo	idiomaattisuut-

1. se, että useampisanaisen ilmauksen merkitys ei ole pääteltävissä