Wikipedia
Katso artikkeli Idiomi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

idiomi (5)[1]

  1. (kielitiede) sanontatapa tai ilmaisu, jota ei voi ymmärtää pelkästään sen sisältämien sanojen merkitysten perusteella[2]
    ”Heittää veivinsä” on idiomi, joka tarkoittaa kuolemista.
  2. (kielitiede) jollekin ryhmälle ominainen puhetapa tai kieli; erityiskieli[3]

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈidiˌomi/
  • tavutus: i‧di‧o‧mi

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi idiomi idiomit
genetiivi idiomin idiomien
(idiomein)
partitiivi idiomia idiomeja
akkusatiivi idiomi;
idiomin
idiomit
sisäpaikallissijat
inessiivi idiomissa idiomeissa
elatiivi idiomista idiomeista
illatiivi idiomiin idiomeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi idiomilla idiomeilla
ablatiivi idiomilta idiomeilta
allatiivi idiomille idiomeille
muut sijamuodot
essiivi idiomina idiomeina
translatiivi idiomiksi idiomeiksi
abessiivi idiomitta idiomeitta
instruktiivi idiomein
komitatiivi idiomeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo idiomi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • idiomi Kielitoimiston sanakirjassa
  • idiomi Tieteen termipankissa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5
  2. Juha Kuisma: Tupenrapinat — Idiomeja ajan uumenista, s. 7. Maahenki, 2015. ISBN 978-952-301-052-9.
  3. Nykysuomen sanakirja. – Suomalaisen kirjallisuuden seura : 1979