idiomi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (kielitiede) sanontatapa tai ilmaisu, jota ei voi ymmärtää pelkästään sen sisältämien sanojen merkitysten perusteella[2]
- ”Heittää veivinsä” on idiomi, joka tarkoittaa kuolemista.
- (kielitiede) jollekin ryhmälle ominainen puhetapa tai kieli; erityiskieli[3]
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈidiˌomi/
- tavutus: i‧di‧o‧mi
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | idiomi | idiomit |
genetiivi | idiomin | idiomien (idiomein) |
partitiivi | idiomia | idiomeja |
akkusatiivi | idiomi; idiomin |
idiomit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | idiomissa | idiomeissa |
elatiivi | idiomista | idiomeista |
illatiivi | idiomiin | idiomeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | idiomilla | idiomeilla |
ablatiivi | idiomilta | idiomeilta |
allatiivi | idiomille | idiomeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | idiomina | idiomeina |
translatiivi | idiomiksi | idiomeiksi |
abessiivi | idiomitta | idiomeitta |
instruktiivi | – | idiomein |
komitatiivi | – | idiomeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | idiomi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5
- ↑ Juha Kuisma: Tupenrapinat — Idiomeja ajan uumenista, s. 7. Maahenki, 2015. ISBN 978-952-301-052-9.
- ↑ Nykysuomen sanakirja. – Suomalaisen kirjallisuuden seura : 1979