SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

ihme

  1. ihmeellinen; kummallinen, outo
    ihme tyyppi, ihme hiihtäjä
    Ihme tempun tekivät.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈihmeˣ/
  • tavutus: ih‧me

SubstantiiviMuokkaa

ihme (48)[1]

  1. tapahtumien kulku luonnonlakien vastaisella tavalla
  2. hyvin harvinainen tai epätodennäköinen tapahtuma
    ihmeiden ihme
  3. ihmetystä tai hämmästystä herättävä asia
    Maailman seitsemän ihmettä.

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ihme ihmeet
genetiivi ihmeen ihmeiden
ihmeitten
partitiivi ihmettä ihmeitä
akkusatiivi ihme;
ihmeen
ihmeet
sisäpaikallissijat
inessiivi ihmeessä ihmeissä
elatiivi ihmeestä ihmeistä
illatiivi ihmeeseen ihmeisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ihmeellä ihmeillä
ablatiivi ihmeeltä ihmeiltä
allatiivi ihmeelle ihmeille
muut sijamuodot
essiivi ihmeenä ihmeinä
translatiivi ihmeeksi ihmeiksi
abessiivi ihmeettä ihmeittä
instruktiivi ihmein
komitatiivi ihmeine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

ihme-elävä, ihmeaine, ihmekukka, ihmeköynnös, ihmeköynnös, ihmelapsi, ihmelääke, ihmemaa, ihmemaailma, ihmeolento, ihmeparannus, ihmeparantaja, ihmepensas, ihmeteko, ihmetyö, luonnonihme, talousihme

IdiomitMuokkaa

  • Ihmeen kaupalla = ihmeen avulla, ihmeen kautta

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • ihme Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48