isomeeri

Suomi

Substantiivi

isomeeri (5)

1. (kemia) yhdiste, joka on jonkin toisen yhdisteen kanssa isomeerinen
2. (fysiikka) atomiydin, jolla on toisen ytimen kanssa sama massa- ja atomiluku, mutta erilaiset radioaktiiviset ominaisuudet

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	isomeeri	isomeerit
genetiivi	isomeerin	isomeerien, (isomeerein)
partitiivi	isomeeria, isomeeriä	isomeereja, isomeerejä
akkusatiivi	isomeeri; isomeerin	isomeerit
sisäpaikallissijat
inessiivi	isomeerissa, isomeerissä	isomeereissa, isomeereissä
elatiivi	isomeerista, isomeeristä	isomeereista, isomeereistä
illatiivi	isomeeriin	isomeereihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	isomeerilla, isomeerillä	isomeereilla, isomeereillä
ablatiivi	isomeerilta, isomeeriltä	isomeereilta, isomeereiltä
allatiivi	isomeerille	isomeereille
muut sijamuodot
essiivi	isomeerina, isomeerinä	isomeereina, isomeereinä
translatiivi	isomeeriksi	isomeereiksi
abessiivi	isomeeritta, isomeerittä	isomeereitta, isomeereittä
instruktiivi	–	isomeerein
komitatiivi	–	isomeereine- + omistusliite

Etymologia

• iso- + -mer

Käännökset

1. yhdiste, joka on jonkin toisen yhdisteen kanssa isomeerinen

englanti: isomer ranska: isomère m.

ruotsi: isomer venäjä: изоме́р (izomér‎) m.

Liittyvät sanat

• isomeria

Alakäsitteet

• rakenneisomeeri, stereoisomeeri, ydinisomeeri

Aiheesta muualla

• isomeeri Kielitoimiston sanakirjassa