Wikipedia
Katso artikkeli Isomeria Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

isomeria (12)

  1. (orgaaninen kemia) ilmiö, jossa tietyt molekyylit koostuvat samoista atomeista, mutta joilla on erilainen rakenne ja erilaiset ominaisuudet

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi isomeria isomeriat
genetiivi isomerian isomerioiden
isomerioitten
(isomeriain)
partitiivi isomeriaa isomerioita
akkusatiivi isomeria;
isomerian
isomeriat
sisäpaikallissijat
inessiivi isomeriassa isomerioissa
elatiivi isomeriasta isomerioista
illatiivi isomeriaan isomerioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi isomerialla isomerioilla
ablatiivi isomerialta isomerioilta
allatiivi isomerialle isomerioille
muut sijamuodot
essiivi isomeriana isomerioina
translatiivi isomeriaksi isomerioiksi
abessiivi isomeriatta isomerioitta
instruktiivi isomerioin
komitatiivi isomerioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo isomeria-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

iso- + meria

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa
Alakäsitteet
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • isomeria Kielitoimiston sanakirjassa
  • isomeria Suomen etymologisessa sanakirjassa

Italia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

isomeria

  1. (orgaaninen kemia) isomeria