jälkiliite
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaajälkiliite (48)
- (kielitiede) sanan vartaloon tai taivutusvartaloon liitetty johto- tai taivutuspääte, suffiksi
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈjælkiˌliːt̪eˣ/
- tavutus: jäl‧ki‧lii‧te
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | jälkiliite | jälkiliitteet |
genetiivi | jälkiliitteen | jälkiliitteiden jälkiliitteitten |
partitiivi | jälkiliitettä | jälkiliitteitä |
akkusatiivi | jälkiliite; jälkiliitteen |
jälkiliitteet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | jälkiliitteessä | jälkiliitteissä |
elatiivi | jälkiliitteestä | jälkiliitteistä |
illatiivi | jälkiliitteeseen | jälkiliitteisiin jälkiliitteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | jälkiliitteellä | jälkiliitteillä |
ablatiivi | jälkiliitteeltä | jälkiliitteiltä |
allatiivi | jälkiliitteelle | jälkiliitteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | jälkiliitteenä | jälkiliitteinä |
translatiivi | jälkiliitteeksi | jälkiliitteiksi |
abessiivi | jälkiliitteettä | jälkiliitteittä |
instruktiivi | – | jälkiliittein |
komitatiivi | – | jälkiliitteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | jälkiliittee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
jälkiliitet- |
Etymologia
muokkaayhdyssana sanoista jälki ja liite
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- jälkiliite Kielitoimiston sanakirjassa