jälkiliite
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaajälkiliite (48)
- (kielitiede) sanan vartaloon tai taivutusvartaloon liitetty johto- tai taivutuspääte, suffiksi
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈjælkiˌliːt̪eˣ/
- tavutus: jäl‧ki‧lii‧te
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jälkiliite | jälkiliitteet |
| genetiivi | jälkiliitteen | jälkiliitteiden jälkiliitteitten |
| partitiivi | jälkiliitettä | jälkiliitteitä |
| akkusatiivi | jälkiliite; jälkiliitteen |
jälkiliitteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jälkiliitteessä | jälkiliitteissä |
| elatiivi | jälkiliitteestä | jälkiliitteistä |
| illatiivi | jälkiliitteeseen | jälkiliitteisiin jälkiliitteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jälkiliitteellä | jälkiliitteillä |
| ablatiivi | jälkiliitteeltä | jälkiliitteiltä |
| allatiivi | jälkiliitteelle | jälkiliitteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jälkiliitteenä | jälkiliitteinä |
| translatiivi | jälkiliitteeksi | jälkiliitteiksi |
| abessiivi | jälkiliitteettä | jälkiliitteittä |
| instruktiivi | – | jälkiliittein |
| komitatiivi | – | jälkiliitteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jälkiliittee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
jälkiliitet- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- jälkiliite Kielitoimiston sanakirjassa