Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

liite (48-C)

  1. liitetty asia: esimerkiksi teokseen, kirjeeseen tai artikkeliin oheistettu asiakirja tai tiedosto
  2. (kielitiede) suffiksi, sanamuotoon liittyvä itsenäisenä sanana esiintymätön morfeemi
    Suomen kielessä esimerkiksi: minulla/han, et/
  3. johonkin mekaanisesti liitetyn osan us. vahvistettu liittymiskohta, vrt. liitos
    Rakennusten liitteeseen tarvitaan liikkumisen varalta liikkumasauma.
    Putkien liitteeseen tehdään hitsisauma.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈliːt̪eˣ/
  • tavutus: lii‧te

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi liite liitteet
genetiivi liitteen liitteiden
liitteitten
partitiivi liitettä liitteitä
akkusatiivi liite;
liitteen
liitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi liitteessä liitteissä
elatiivi liitteestä liitteistä
illatiivi liitteeseen liitteisiin
liitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi liitteellä liitteillä
ablatiivi liitteeltä liitteiltä
allatiivi liitteelle liitteille
muut sijamuodot
essiivi liitteenä liitteinä
translatiivi liitteeksi liitteiksi
abessiivi liitteettä liitteittä
instruktiivi liittein
komitatiivi liitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo liittee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
liitet-

Etymologia muokkaa

liittää-verbistä

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

alkuliite, etuliite, irtoliite, jälkiliite, karttaliite, kuukausiliite, liiteaine, liitekartta, liitekattila, liitekohta, liitekuva, liitepartikkeli, liitetiedosto, loppuliite, omistusliite, palkkahinnoitteluliite, palkkaliite, putkiliite, sunnuntailiite, takaliite, viikkoliite

Aiheesta muualla muokkaa

  • liite Kielitoimiston sanakirjassa
  • liite Tieteen termipankissa

Viro muokkaa

Substantiivi muokkaa

liite

  1. (taivutusmuoto) Sanan liide yksikön genetiivi.