jakautuneisuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaajakautuneisuus (40)
- se, että on jakautunut
- se, että on (tapahtunut) jakautumista
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈjɑkɑu̯t̪unei̯suːs/ tai /ˈjɑkɑut̪unei̯suːs/
- tavutus: ja‧kau‧tu‧nei‧suus / ja‧ka‧u‧tu‧nei‧suus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | jakautuneisuus | jakautuneisuudet |
genetiivi | jakautuneisuuden | jakautuneisuuksien |
partitiivi | jakautuneisuutta | jakautuneisuuksia |
akkusatiivi | jakautuneisuus; jakautuneisuuden |
jakautuneisuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | jakautuneisuudessa | jakautuneisuuksissa |
elatiivi | jakautuneisuudesta | jakautuneisuuksista |
illatiivi | jakautuneisuuteen | jakautuneisuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | jakautuneisuudella | jakautuneisuuksilla |
ablatiivi | jakautuneisuudelta | jakautuneisuuksilta |
allatiivi | jakautuneisuudelle | jakautuneisuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | jakautuneisuutena | jakautuneisuuksina |
translatiivi | jakautuneisuudeksi | jakautuneisuuksiksi |
abessiivi | jakautuneisuudetta | jakautuneisuuksitta |
instruktiivi | – | jakautuneisuuksin |
komitatiivi | – | jakautuneisuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | jakautuneisuude- | |
vahva vartalo | jakautuneisuute- | |
konsonantti- vartalo |
jakautuneisuut- |
Etymologia
muokkaa- verbimuodosta jakautunut