Substantiivi

muokkaa

jakautuneisuus (40)

  1. se, että on jakautunut
  2. se, että on (tapahtunut) jakautumista

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈjɑkɑu̯t̪unei̯suːs/ tai /ˈjɑkɑut̪unei̯suːs/
  • tavutus: ja‧kau‧tu‧nei‧suus / ja‧ka‧u‧tu‧nei‧suus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jakautuneisuus jakautuneisuudet
genetiivi jakautuneisuuden jakautuneisuuksien
partitiivi jakautuneisuutta jakautuneisuuksia
akkusatiivi jakautuneisuus;
jakautuneisuuden
jakautuneisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi jakautuneisuudessa jakautuneisuuksissa
elatiivi jakautuneisuudesta jakautuneisuuksista
illatiivi jakautuneisuuteen jakautuneisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi jakautuneisuudella jakautuneisuuksilla
ablatiivi jakautuneisuudelta jakautuneisuuksilta
allatiivi jakautuneisuudelle jakautuneisuuksille
muut sijamuodot
essiivi jakautuneisuutena jakautuneisuuksina
translatiivi jakautuneisuudeksi jakautuneisuuksiksi
abessiivi jakautuneisuudetta jakautuneisuuksitta
instruktiivi jakautuneisuuksin
komitatiivi jakautuneisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo jakautuneisuude-
vahva vartalo jakautuneisuute-
konsonantti-
vartalo
jakautuneisuut-

Etymologia

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Vastakohdat
muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Rinnakkaismuodot
muokkaa