Substantiivi

muokkaa

jengi (5)

  1. (slangia) porukka, etenkin nuorista koostuva joukko, melko negatiivinen termi
  2. (slangia) väki, ihmiset
    Oliks siäll paljo jengii?
  3. liigaa löyhemmin järjestäytynyt rikollisjoukkio

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈjeŋːi/, [ˈje̞ŋːi]
  • tavutus: jen‧gi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jengi jengit
genetiivi jengin jengien
(jengein)
partitiivi jengiä jengejä
akkusatiivi jengi;
jengin
jengit
sisäpaikallissijat
inessiivi jengissä jengeissä
elatiivi jengistä jengeistä
illatiivi jengiin jengeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi jengillä jengeillä
ablatiivi jengiltä jengeiltä
allatiivi jengille jengeille
muut sijamuodot
essiivi jenginä jengeinä
translatiivi jengiksi jengeiksi
abessiivi jengittä jengeittä
instruktiivi jengein
komitatiivi jengeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo jengi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

lainattu ruotsin merimiesslangin sanasta gäng, joka perustuu englannin sanaan gang.[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

huumejengi, jenginuori, jengityö, jengityöntekijä, katujengi, liivijengi, mamujengi, moottoripyöräjengi, nuorisojengi, pintajengi, prosenttijengi, prätkäjengi, rikollisjengi

Aiheesta muualla

muokkaa
  • jengi Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Forsberg, Ulla-Maija: Stadin slangi 1910-luvulla Kotus-blogi. 31.1.2017. Kotimaisten kielten keskus.