Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

jontka (10)

  1. (murretta, osittain vanhentunut) kuru
  2. (murretta, osittain vanhentunut) paikka, jossa vesi virtaa tai johon on kerääntynyt vettä, vesistö tai sen osa

Sanonnat muokkaa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jontka jontkat
genetiivi jontkan jontkien
(jontkain)
partitiivi jontkaa jontkia
akkusatiivi jontka;
jontkan
jontkat
sisäpaikallissijat
inessiivi jontkassa jontkissa
elatiivi jontkasta jontkista
illatiivi jontkaan jontkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi jontkalla jontkilla
ablatiivi jontkalta jontkilta
allatiivi jontkalle jontkille
muut sijamuodot
essiivi jontkana jontkina
translatiivi jontkaksi jontkiksi
abessiivi jontkatta jontkitta
instruktiivi jontkin
komitatiivi jontkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo jontka-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-