julkku
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (puhekieltä) julkisuuden henkilö
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈjulkːu/
- tavutus: julk‧ku
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | julkku | julkut |
| genetiivi | julkun | julkkujen |
| partitiivi | julkkua | julkkuja |
| akkusatiivi | julkku; julkun |
julkut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | julkussa | julkuissa |
| elatiivi | julkusta | julkuista |
| illatiivi | julkkuun | julkkuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | julkulla | julkuilla |
| ablatiivi | julkulta | julkuilta |
| allatiivi | julkulle | julkuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | julkkuna | julkkuina |
| translatiivi | julkuksi | julkuiksi |
| abessiivi | julkutta | julkuitta |
| instruktiivi | – | julkuin |
| komitatiivi | – | julkkuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | julku- | |
| vahva vartalo | julkku- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- julkku Kielitoimiston sanakirjassa