Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

jurri (5)[1]

  1. juro, isokokoinen, hiljainen mies tai poika
  2. (arkikieltä) humala, känni

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈjurːi/
  • tavutus: jur‧ri

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jurri jurrit
genetiivi jurrin jurrien
(jurrein)
partitiivi jurria jurreja
akkusatiivi jurri;
jurrin
jurrit
sisäpaikallissijat
inessiivi jurrissa jurreissa
elatiivi jurrista jurreista
illatiivi jurriin jurreihin
ulkopaikallissijat
adessiivi jurrilla jurreilla
ablatiivi jurrilta jurreilta
allatiivi jurrille jurreille
muut sijamuodot
essiivi jurrina jurreina
translatiivi jurriksi jurreiksi
abessiivi jurritta jurreitta
instruktiivi jurrein
komitatiivi jurreine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo jurri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla muokkaa

  • jurri Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5